Kirkko­nummi sanoo: sinä kuulut tänne

THL:n kouluterveyskyselyn luvut eivät ole pelkkiä tilastoja. Ne ovat nuoria, jotka istuvat luokissa, käyvät harrastuksissa ja kulkevat kunnassamme päivittäin. Maaliskuun 10. päivänä 2026 Kirkkonummen valtuusto äänesti 30–14 sateenkaariliputuksen puolesta. Päätös on pieni. Sen merkitys niille nuorille, joita varten se tehtiin, ei ole.

Mitä THL:n kouluterveyskysely kertoo sateenkaarinuorista?

THL:n kouluterveyskysely osoittaa, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvista yläkoululaisista joka viides on kokenut toistuvaa koulukiusaamista, vähintään kerran viikossa. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvista joka seitsemäs. Verrattuna muihin nuoriin kiusaaminen on kaksin- tai kolminkertaista.

Nämä luvut ovat huolestuttavia jo sinänsä. On myös tärkeää huomata, että kyse on nuorista, jotka ovat uskaltaneet vastata kyselyyn omalla identiteetillään. Kaikki eivät sitä tee.

Vuoden 2023 jälkeen tilanne ei ole parantunut. Se on pahentunut. Tämä ei tapahdu tyhjiössä: yhteiskunnallinen ilmapiiri on monessa maassa ja myös Suomessa koventunut sateenkaareviin ihmisiin kohdistuvassa puheessa. Kun suvaitsemattomuus normalisoidaan julkisessa keskustelussa, se heijastuu suoraan myös kirkkonummelaisten nuorten arkeen.

Miksi liputus ei ole pelkkää symboliikkaa?

Tutkimus osoittaa johdonmukaisesti, että sateenkaarinuorten hyvinvointia tukee ennen kaikkea kaksi asiaa: hyväksytyksi tulemisen kokemus ja näkyvyys — tieto siitä, ettei ole yksin.

Kun nuori näkee, että hänen kuntansa tunnustaa hänen olemassaolonsa, se ei ole tyhjä ele. Se on viesti: sinä kuulut tänne.

Yhteisöllinen hyväksyntä on tutkitusti yhteydessä alentuneeseen masennusriskiin, vähentyneeseen yksinäisyyteen ja parempaan koulunkäyntiin. Kun kunta näkyvästi osoittaa arvostavansa kaikkia asukkaitaan, se tekee ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä ilman erillistä ohjelmaa tai budjettiriviä.

Lippu ei ole sisäinen raportti tai strategiakirjaus. Se on näkyvä, fyysinen viesti, jonka jokainen ohikulkija voi havaita. Juuri siksi sen merkitys on suurempi kuin sen koko antaa ymmärtää.

Miten liputuspäätös syntyi Kirkkonummella?

Liputuspäätös syntyi valtuustoaloitteestani vuosittaisesta sateenkaariliputuksesta , jonka valtuusto hyväksyi maaliskuussa. 10. maaliskuun valtuustossa pidin asiasta puheenvuoron ja toistin saman argumentin, jonka toistan tässäkin: pienen eleen kustannus on minimaalinen, mutta sen vaikutus niille nuorille, joita se koskee, voi olla mittaamaton.

Äänestystulos 30–14 kertoo, että enemmistö valtuutetuista ymmärsi luvut ja teki päätöksen niiden pohjalta. Kirkkonummen strategia lupaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, kuntalaki velvoittaa edistämään asukkaiden hyvinvointia. Liputuspäätös vie nämä lupaukset käytäntöön.

Mitä pieni ele maksaa verrattuna syrjäytymisen kustannuksiin?

Lippu maksaa muutaman kymmenen euroa. Syrjäytyneen nuoren yhteiskunnalliset kustannukset (menetetyt työvuodet, sosiaalipalvelut, terveydenhuolto) ovat kymmenien tuhansien euron luokkaa per henkilö, joissain laskelmissa huomattavasti enemmän.

Ennaltaehkäisy on aina halvempaa. Tämä pätee niin terveydenhuollossa kuin nuorisotyössäkin.

En väitä, että liputus yksin ratkaisee sateenkaarinuorten hyvinvointihaasteen. Se ei tee sitä. Tarvitaan kouluihin kohdistuvaa konkreettista kiusaamisen vastaista työtä, riittävästi kuraattori- ja psykologipalveluja sekä yhteisöllinen kulttuuri, jossa erilaisuus on hyväksyttyä, ei pelkästään sallittua. Lippu on alkupiste. Se viestii, millaiseen suuntaan kunta haluaa kehittyä, ja velvoittaa jatkamaan samaan suuntaan.

Kirkkonummi on tänään tasa-arvoisempi kuin eilen. Se ei ole loppupiste — se on lähtölaukaus. Montako muuta pientä elettä odottaa vielä tekemistään?

Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 25.3.2026.

Julkaistu Länsiväylässä 8.4.2026.